Tässäpä ois nyt tää yks toivepostaus siitä miten
vaihtarivuosi muutti mua ja mun elämää. En oo mikään kirjoittaja parhaasta päästä niin tää voi olla tosi tönkön kuulosta sun muuta mutta yritän
parhaani!
Muistan sillon joskus kauan sitten kun aloin hakemaan
vaihtariksi ja mietin kuinka siistiä ois oppia englanti aivan täydellisesti ja
käydä kaikissa siisteissä paikoissa. Ne jutut mitä tavallaan arvostin
vaihtovuodessa ennen ku lähin kääntyki sitten ihan toisinlaisiksi takas Suomeen
tullessa.
Nyt oon tajunnu että ei ne tärkeimmät asiat ollu sen englannin
oppiminen ja upeissa paikoissa käyminen, vaan enemmänkin semmoset henkiset
asiat, esimerkiksi ihanien uusien kavereiden saaminen ympäri maapalloa,
itsenäistyminen ja semmonen itsevarmuuden kasvaminen. On vaan niin ihanaa
tietää että jossain tuolla meren toisella puolella mulla on toinen koti mihin
mää voin aina mennä ja tuntea itteni tervetulleeksi, ja itse asiassa sielläkin
niitä on kaksi ellei vieläkin useempi, koska tulin kaverin perheen kanssa niin
läheiseksi että ne kyllä ottais mut sinne millon vaan, ja silloinkin ne mut
sinne otti sen vuoden aikana aina ku siellä halusin olla yötä tai muuta. Ja se
itsenäistyminen mitä tuossa vuoden aikana tapahtu on myös hieno asia, musta
tuntuu että voin hoitaa kaikki omat asiani ite eikä siihen tarvi pyytää aina
porukoiden apua niinku ennen aina tuli tehtyä.
Ja itsevarmuus on ehkä se, mikä
kasvo vielä enemmän entä tuo itsenäistyminen. Muistan ku joskus vaihtarivuotta
ennen olin paljon ujompi ja kaikki aina hävetti ja muutenki oli semmonen nysvä
nykyseen verrattuna :D En sanois että nytkään oon mikään hirveen räiskyvä
persoona joka voi tehä mitä vaan missä vaan, mutta ei mua enää kiinnosta
puoliakaan niin paljo mitä ihmiset musta ajattelee. En tiiä huomaako mun
kaverit tai perhe sitä esimerkiksi, ei luultavasti, mutta ite sen huomaa kuinka
paljon sitä itsevarmuutta on tullu. Ja jotenki tottu semmoseen että niitä vaikeuksia ja ongelmia tuli vastaan useestikin ja ne sitten osaltaan kasvatti sitä itsevarmuutta ja itsenäisyyttä. Tiiän myös, että jos en ois Amerikkaan lähteny,
mulla ei ois varmasti rohkeutta lähtä myöhemmin ulkomaille asumaan, mikä mulla
on tulevaisuuden suunnitelmissa.

Ja sitten totta kai, englannin oppiminen ja erilaisten
paikkojen näkeminen on kans aivan mahtavaa! Sitä ei voi kieltää että Nycissä ja
Hawaiilla käyminen ei ois ollu parhaimpia kokemuksia mun elämässä. Ja tuosta
englannin kielestä, en ehkä silleen hirveesti oppinu semmosta kielioppia
sun muuta mutta on semmonen itsevarma olo englantia puhuessa ja ääntäminenki
suht hyvää, ja on kivaa ku osaa vihdoinkin puhua toista kieltä sujuvasti.

Vaihtarivuosi myös muutti ehkä sitä Suomen arkeakin vähä,
osaan arvostaa jotain pikkuasioitakin Suomessa niin paljon enemmän, vaikkei
sitä koko ajan tuukkaan ajatelleeksi. Oon esimerkiksi tajunnu kuinka sairaan
hyvää ja terveellistä ruokaa meidän äiti tekee, on ihanaa ku julkinen liikenne
on olemassa, arvostan enemmän mun perheenjäseniä ja musta tuntuu että haluan
tehä enemmän juttuja perheen kesken mitä ennen vihasin, on ihanaa ku Suomessa
meillä nuorilla on niin paljon vapautta ja muutenkin on lisääntyny semmonen
isänmaallisuus ja voi olla esimerkiksi ylpee meijän koulusysteemistä. Ei se
vaihtarivuosi kuitenkaan mitenkään radikaalisti muuttanu mun arkea, mutta aina
välillä arjessakin tulee huomattua kuin paljon arvostan joitain asioita täällä Suomessa ja kuinka hyvin meillä oikeesti on asiat.

Oon siis todella onnellinen ja tyytyväinen että päätin lähtä
vaihtoon, koska kyllä se kuitenkin kasvattaa niin paljon ja avartaa muutenkin.
Jos kellään siellä on mahdollisuus lähteä vaihtoon ja innostusta löytyy niin
todellakin suosittelen. Se on kuitenki semmonen once in a life time kokemus ja semmonen kokemus minkä varmasti
muistaa koko elämänsä. Ja jos siellä ulkomailla vähän ajan päästä tuntuu ettei se oo sun
juttu, aina voi ottaa seuraavan lennon ja lähtä takaisin kotiin. Mutta ite en
ainakaan vaihtais ikinä mun muistoja, kokemuksia ja uusia kavereita pois
mistään hinnasta! Aamen.