vaihtovuosi jenkeissä

Tässäpä ois nyt tää yks toivepostaus siitä miten vaihtarivuosi muutti mua ja mun elämää. En oo mikään kirjoittaja parhaasta päästä niin tää voi olla tosi tönkön kuulosta sun muuta mutta yritän parhaani!

Muistan sillon joskus kauan sitten kun aloin hakemaan vaihtariksi ja mietin kuinka siistiä ois oppia englanti aivan täydellisesti ja käydä kaikissa siisteissä paikoissa. Ne jutut mitä tavallaan arvostin vaihtovuodessa ennen ku lähin kääntyki sitten ihan toisinlaisiksi takas Suomeen tullessa.

     Nyt oon tajunnu että ei ne tärkeimmät asiat ollu sen englannin oppiminen ja upeissa paikoissa käyminen, vaan enemmänkin semmoset henkiset asiat, esimerkiksi ihanien uusien kavereiden saaminen ympäri maapalloa, itsenäistyminen ja semmonen itsevarmuuden kasvaminen. On vaan niin ihanaa tietää että jossain tuolla meren toisella puolella mulla on toinen koti mihin mää voin aina mennä ja tuntea itteni tervetulleeksi, ja itse asiassa sielläkin niitä on kaksi ellei vieläkin useempi, koska tulin kaverin perheen kanssa niin läheiseksi että ne kyllä ottais mut sinne millon vaan, ja silloinkin ne mut sinne otti sen vuoden aikana aina ku siellä halusin olla yötä tai muuta. Ja se itsenäistyminen mitä tuossa vuoden aikana tapahtu on myös hieno asia, musta tuntuu että voin hoitaa kaikki omat asiani ite eikä siihen tarvi pyytää aina porukoiden apua niinku ennen aina tuli tehtyä.
     Ja itsevarmuus on ehkä se, mikä kasvo vielä enemmän entä tuo itsenäistyminen. Muistan ku joskus vaihtarivuotta ennen olin paljon ujompi ja kaikki aina hävetti ja muutenki oli semmonen nysvä nykyseen verrattuna :D En sanois että nytkään oon mikään hirveen räiskyvä persoona joka voi tehä mitä vaan missä vaan, mutta ei mua enää kiinnosta puoliakaan niin paljo mitä ihmiset musta ajattelee. En tiiä huomaako mun kaverit tai perhe sitä esimerkiksi, ei luultavasti, mutta ite sen huomaa kuinka paljon sitä itsevarmuutta on tullu. Ja jotenki tottu semmoseen että niitä vaikeuksia ja ongelmia tuli vastaan useestikin ja ne sitten osaltaan kasvatti sitä itsevarmuutta ja itsenäisyyttä. Tiiän myös, että jos en ois Amerikkaan lähteny, mulla ei ois varmasti rohkeutta lähtä myöhemmin ulkomaille asumaan, mikä mulla on tulevaisuuden suunnitelmissa.

Ja sitten totta kai, englannin oppiminen ja erilaisten paikkojen näkeminen on kans aivan mahtavaa! Sitä ei voi kieltää että Nycissä ja Hawaiilla käyminen ei ois ollu parhaimpia kokemuksia mun elämässä. Ja tuosta englannin kielestä, en ehkä silleen hirveesti oppinu semmosta kielioppia sun muuta mutta on semmonen itsevarma olo englantia puhuessa ja ääntäminenki suht hyvää, ja on kivaa ku osaa vihdoinkin puhua toista kieltä sujuvasti.

Vaihtarivuosi myös muutti ehkä sitä Suomen arkeakin vähä, osaan arvostaa jotain pikkuasioitakin Suomessa niin paljon enemmän, vaikkei sitä koko ajan tuukkaan ajatelleeksi. Oon esimerkiksi tajunnu kuinka sairaan hyvää ja terveellistä ruokaa meidän äiti tekee, on ihanaa ku julkinen liikenne on olemassa, arvostan enemmän mun perheenjäseniä ja musta tuntuu että haluan tehä enemmän juttuja perheen kesken mitä ennen vihasin, on ihanaa ku Suomessa meillä nuorilla on niin paljon vapautta ja muutenkin on lisääntyny semmonen isänmaallisuus ja voi olla esimerkiksi ylpee meijän koulusysteemistä. Ei se vaihtarivuosi kuitenkaan mitenkään radikaalisti muuttanu mun arkea, mutta aina välillä arjessakin tulee huomattua kuin paljon arvostan joitain asioita täällä Suomessa ja kuinka hyvin meillä oikeesti on asiat.

Oon siis todella onnellinen ja tyytyväinen että päätin lähtä vaihtoon, koska kyllä se kuitenkin kasvattaa niin paljon ja avartaa muutenkin. Jos kellään siellä on mahdollisuus lähteä vaihtoon ja innostusta löytyy niin todellakin suosittelen. Se on kuitenki semmonen once in a life time  kokemus ja semmonen kokemus minkä varmasti muistaa koko elämänsä. Ja jos siellä ulkomailla vähän ajan päästä tuntuu ettei se oo sun juttu, aina voi ottaa seuraavan lennon ja lähtä takaisin kotiin. Mutta ite en ainakaan vaihtais ikinä mun muistoja, kokemuksia ja uusia kavereita pois mistään hinnasta! Aamen.